XAVIER DE LE RUE - LUMILAUTAILU
HAASTATTELU
Kuinka aloit lumilautailla ja mikä veti vapaalaskupiireihin?
Aloin lasketella aika aikaisin, noin kaksi ja puolivuotiaana. Olin mukana kisoissa ja hiihtoseurassa. Sitten yhtenä päivänä veljeni päätti saaneensa tarpeekseen suksien jäykkyydestä ja päätimme kokeilla taitojamme lumilautailussa. Sen jälkeen näimme ympäristömme aivan uudessa valossa ja kävimme käsiksi nopeasti kasvavaan lajiin. Kävin läpi kaikki lumilautailuprosessin vaiheet, osallistuin melkein kaikkiin tapahtumiin ja voitin neljä lumilautacross-mestaruutta. Nyt muutaman vuoden ajan olen keskittynyt pitkäaikaiseen intohimooni, vapaalaskuun. Olen voittanut Vapaalaskun maailmankiertueen kahtena viime vuonna.
Eikö ollut vaikeaa vaihtaa crossista vapaalaskuun?
Alussa yritin pitää vauhtini kurissa, koska kaikkien mielestä menin liian lujaa! Vapaalaskussa pitää himmata, sillä siinä on valtavasti riskejä – jos menee liian lujaa, voi loukkaantua. Siitä huolimatta avasin pikkuhiljaa kaasua ja huomasin, että loppujen lopuksi olin rennompi laskiessani nopeasti, sain tehtyä hypyt rytmissä, luettua pintaa helpommin ja maasto antoi enemmän anteeksi. Olin elementissäni.
Millaisia muistoja sinulla on Vapaalaskun maailmankiertueelta?
Tänä vuonna kiertueella tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että voin nostaa panoksia ja todella ilmaista itseäni vapaalaskukisassa. Kokemuksestani sain lisäsärmää ja pystyin rentoutumaan laskiessani. Ensimmäistä kertaa kauden lopussa ajattelin: "Vau, näytin todellakin, mihin pystyn."
Luuletko tähän mennessä nähneesi kaiken, mitä lajilla on tarjota?
Olen sikäli onnekas, että koen oppivani paljon. Tuntuu, että on vielä paljon opittavaa ja pitkä matka kuljettavana. Opin lisää itsestäni, siitä miten ylitän itseni vähä vähältä ja kuinka tunnen rajani, vaikka joskus homma lähteekin lapasesta, erityisesti koska ympäristö on suhteellisen vaarallinen.
Minkälainen kokemus olivat 2006 Olympialaiset ja miten lähestyt tämän vuoden kisoja?
Olin oikeastaan lajin ennakkosuosikki ja se oli ensimmäinen kerta, kun lumilautacross oli mukana olympialaisissa. Kuvittelin olevani paineiden yläpuolella. Kuvittelin, ettei sellainen oikeasti vaikuttaisi minuun, mutta se iskikin sitten lujaa. En usko, että loukkaantumiset ovat vahinkoja. Kuukausi ennen kisoja mursin nilkkani, eikä minun olisi pitänyt edes osallistua. Suoritukseni tavallaan heijasti senhetkistä kuntoani. Onneksi pikkuveljeni oli käytettävissä: yhtäkkiä hän vain tuli luokseni ja sanoi: "Mitä? Olet loukkaantunut? Ei se mitään, hoidan homman puolestasi." Hän todella loisti kisoissa ja sai mitalin. Olympialaiset ovat kuitenkin ainutkertainen tapahtuma, ja aion antaa kaikkeni tänä vuonna.
Mitkä ovat tavoitteesi tulevalla kaudella?
Se, että on Olympiavuosi, lisää kauteeni yhden ulottuvuuden. Osallistun Vapaalaskun maailmankiertueeseen, neljä kisaa ympäri maailman, ja lisäksi Olympialaisiin Vancouverissa. En missään tapauksessa ole mukana vain mukavien maisemien vuoksi!