AURELIEN DUCROZ - LASKETTELU

ESITTELY

HAASTATTELU

Kuinka aloit lasketella ja mikä veti vapaalaskupiireihin?

Isäni on vuoristo-opas ja äitini laskettelunopettaja, joten aloin lasketella jo pienenä. Aloitin kaksivuotiaana ja osallistuin ensimmäiseen kisaani viiden vanhana. Pysyin lajin parissa seuraavat kymmenisen vuotta, kunnes olin neljätoista. Sen jälkeen vaihdoin lajia ja kiinnostuin mäkihypystä, koska olin silloin liian pieni ja kevyt todella pärjäämään laskettelussa. Hävisin kaiken aikaa ja se ärsytti. Mäkihyppääjien sen sijaan pitikin olla pieniä ja kevyitä, joten sanoin itselleni: "Miksei sitä voisi kokeilla?" Vuoteen 2002 mennessä olin vähän kyllästynyt liittosysteemiin ja siihen, että oli aina nälkä. Olin ollut dieetillä viisi vuotta ollakseni varmasti mahdollisimman kevyt hyppäämistä varten. Se oli psyykkisesti raskasta. En jaksanut sitä enää ja kaipasin vuorelle. Mäkihypyssä on kauempana luonnosta ja ympäristöstä kuin vapaalaskussa, enkä enää pystynyt siihen. Siksi päätin luopua siitä kaikesta ja palata laskettelujuurilleni, tällä kertaa vapaalaskun pariin.

Minkälaisia muistoja sinulla on ensimmäisestä Nissan Xtreme - Verbierin voitosta 2006 ja vuoden 2009 maailmanmestaruuksista?

2006 oli uskomaton, koska en ollut laskenut vapaalaskua pitkään aikaan. Olin 23 ja yksi nuorimmista vapaalaskijoista. Olin jaetulla ensimmäisellä sijalla Kaj Zackrissonin kanssa, joka on minua 10 vuotta vanhempi, joten sain itselleni nimeä lajissa. Se on kaikista suurin ja teknisin kisa, se joka vetää paikalle huippulaskijoita, ja juuri siellä valtasin paikkani vapaalaskun maailmassa. En koskaan unohda vuoden 2009 maailmanmestaruuden voittamista, sillä aina viimeiseen kisapäivään asti oli valtavan stressaavaa, kun ei tiennyt kuka voittaa Nissan Xtreme - Verbierin tai maailmanmestaruuden. Lopulta minä voitin. Olin taistellut sen eteen useita vuosia. Saavutin tavoitteeni ja se oli uskomaton päivä.

Treenaatko jotenkin erityisesti kauden ulkopuolella pysyäksesi kunnossa ja ollaksesi valmis kisoihin?

Kesävalmisteluihini kuuluu monta vaihetta. Treenaan kolmena tai neljänä aamuna viikossa varmistaakseni, että olen todella kunnossa ja pitääkseni yllä kuntoani kesän aikana. Tarvitsen fyysistä harjoittelua pystyäkseni sietämään rääkin ja mieluiten harjoittelen oman ohjaajan kanssa, joka motivoi minua ja vaatii aina vähän lisää. Tykkään tehdä asiat sillä tavalla, ja se toimii minulle.

Millaisia ominaisuuksia hyvällä vapaalaskijalla pitää olla? (Ja mitä neuvoja antaisit?)

Pitää tietää riskit, pitää olla järkeä päässä ja tarpeeksi nöyryyttä vuorta kohtaan. Kun alkaa epäillä itseään ja pelätä, silloin sattuu onnettomuuksia, koska silloin antaa vainoharhoille vallan ja se vain kasvaa… Minua pelko pidättelee. Jos jonain päivänä huomaan pelkääväni, silloin lakkaan kiipeämästä vuorelle kilpailemaan.

Kerro lisää toisesta intohimostasi: purjehtimisesta.

Se on minulle uusi ympäristö, johon en ole tottunut, sellainen, jossa pitää opetella kaikki alusta ja joka todella kiinnostaa. Haluan vain oppia lisää. Siksi keksinkin Latituden Neige Longitude Mer -projektin, jonka puitteissa aion suoriutua neljästä kaudesta kahden vuoden aikana. Tästä syksystä alkaen tavoitteena on osallistua kahteen Vapaalaskun maailmankiertuekauteen ja kahteen Mini 6.50 -kauteen, joka on 6,5-metristen purjeveneiden Atlantin-ylityskilpailu. Toisen vuoden lopussa yritän ylittää Atlantin yksin La Rochellesta Salvador de Bahiaan ilman viestintävälineitä tai apua. Minulla on kaksi vuotta aikaa valmistautua. Kummassakin tapauksessa tuntee olevansa kuin tunkeilija: ensimmäisessä tapauksessa, ollessaan 50 asteen rinteessä tai puolen metrin tuoreessa hangessa, ei tunne olevansa sellaisessa ympäristössä, jonka luonto suunnitteli laskettelemista varten; toisessa tapauksessa ylittäessään Atlanttia 6,5-metrisessä veneessä ei tunnu siltä, kuin luonto olisi tarkoittanut sen näin, joten tuntuu kuin häiritsisi luontoa. Mutta jos kunnioittaa ympäristöään ja pitää päänsä kylmänä, asiat järjestyvät. Pitää vain olla varovainen.

Mitkä ovat päätavoitteesi tulevalla kaudella?

Totta kai aion palata Vapaalaskun maailmankiertueelle, ja jos sen teen, en aio päästää itseäni vähällä… Sinne lähdetään voittmaan!